Kuinka ollakkaan ihan vaan poikkesin lempikirppikselleni...
Löytyi tämä ihastuttava vanha alumiininen vesikuuppa löylynheittoon kolmella eurolla.
Tuli lapsuus mieleen. Sauna jokirannassa. Talvella ei tehty polkua. Isä laitto huopikkaat jalkaan ja astui aina vanhoihin jalanjälkiin. Minut kääräistiin vilttiin ja isä kantoi sylissään. Oli jo täysi pimeys, mutta äiti väänsi katkasijasta "taka valot". Taivas oli täynnä tähtiä ja lumi narskui. Isä oli voimakas.
Saunassa vanha sinkitty peltipunkka, tosin meilläpäin sitä kutsuttiin paljuksi. Sellainen jonka toinen pääty oli toista korkeampi ja siinä korkeammassa päässä oli pyöreä kahva.
Siihen isä tai äiti teki veden ja oli kiva polskutella. Vuosien saatossa palju alkoi vuotaa - mutta ei hätää, isä paikkasi sen kätevästi jollakin kitillä ja siinä samaisessa paljussa kylvetettiin vielä pikkusiskokin.
Ei voi olla totta! "Ennen pantiin mirri multaan, nyt se pannaan Suvikultaan" mainosti vanha mainos margariiniä. Näillä pystyy sitä Suvikultaa sulattamaan. Pari euroa kappale ja sopivat emali-astia-kokoelmaani kuin sialle ottatukka. Näette koko kokoelman myöhemmin. Tulette hämmästymään! :)
-P-
Tässä vielä aurinko antaa viimeisiä kesän lämpimiä säteitä pihapiiriimme.
Apinakiikku omenapuun oksalla oli kovassa käytössä kesän ajan aina kun pikkupojat tulivat huvilalle.
Nyt alkaa tuntua siltä että kesästä on vain kaunis muisto.
Harakanpesä
Piti harakka puhetta vierailleen:
"Tilapäinen ihan on pesä,
- älä putoa varis! -tein kiireeseen...
mut annas kun on kesä
niin vannon kartano korskehin
hyvät herrat, tässä löytään
ei metsässä mointa, sen näättekin!
Hoi muori pötyä pöytään!"
Mut ennenkuin harakka huomaskaan
jo putos syksyn lehti
ja kesken hurskaita aikeitaan
se itsekkin kuolla ehti.
Älä hymyile, tarina totta on!
Pian ohi on päivät kesän.
Moni aikoi ja aikoi kartanon -
sai valmiiks harakan pesän!
- Lauri Pohjanpää -
Sillälailla!
Nii-in. Niin se aika vaan menee.
Alkukesästä sijoitin tämän pöydän järvenpuoleisen ikkunan eteen Signen kammariin ja ajattelin että tässä sitten kirjoitan blogia välillä käsi poskella haaveillen.
Muutamia kertoja niin teinkin. Välillä suristelin tässä ompelukoneellakin. Salin verhot on kuitenkin vielä vaiheessa...
Salusiinit laitoin kun tuli onho olo että joku seisoo illalla ikkunan alla. Taitaa olla toiveajattelua tässä iässä.
"Ja siellä saan rauhan, sillä rauha tulee verkkaan tipahdellen, tipahdellen aamun hunnuista alas sinne, missä sirkka sirittää.."
Näin hienoa tekstiä löytyi yhdestä näistä kirjoista, jotka vielä tässä vaiheessa mahtuivat ikkunalle. Nyt on tuplat ja liimapaperit laitettu ikkunoihin ja lampullekkin täytyy keksiä uusi paikka.
Kaikenlaista keittiössä tarvitaan. Patasutia, siivilää, maustepurkkia, talouspaperia, sakset, pannulaput... hmmm...vasta kaksi riivinrautaa, vielä puuttuu kahdeksan... ;)
Pitkästä aikaa poikkesin suosikki-kirppikselleni
eikä nytkään tarvinnut vetää vesiperää.
Löytyi tällainen ihastuttava vanha pieni kaappi. Korkeutta 30 cm ja leveyttä 20 cm. Sisällä kaapissa on vanerilevystä tehty hylly pienten rautanaulojen nokassa.
Mikä lienee lääkekaappi ollut, vaikka ei se lääkkeiltä tuoksu.
Toinen löytö oli tämä matkalaukku. Myöskin pienehkö kooltaan. Hauska yksityiskohta on puinen kantokahva.
Kauniita ovat molemmat ja etsivät paikkaansa huvilassamme.
-p-
