Villa Maria

Villa Maria

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Talven selkä taittuu

Heippatirallaa pitkän talven jälkeen.
Kevät jo yritti nostaa päätään kunnes satoi paksu lumikerros. Täällä maalla viinimarjapuskan alla sinivuokot kukkivat. Kuinka niiden nyt mahtoi käydä?


Eilen illalla töiden jälkeen saavuttiin romppeinemme huvilalle. Viikolla oli käyty pitämässä tulia pesissä, niin lämpöä oli tullessa +14.
Siitä sitten vaan uudet tulet ja minulla riitti pikku järjestelyhommia. 



Kevätsiivouksen suoritin jo viime viikonloppuna. 
Saunakin lyötiin tulille ja kieltämättä makoisilta tuntui ensimmäiset löylyt talven jäljiltä.


Tästä se kesäkausi taas alkaa. Työpaikka tarjoaa/tyrkyttää kovasti että nykypäivän työt tehtäisiin etänä kotoa käsin. Saas nähdä mihin ratkaisuun tulevana kesänä päädyn. Voi olla että arkea vietetään entistä enemmän täällä maalla kun mieskin on jäämässä 'vapaaherraksi'.

Jäärääs jännittään! 




Toivotan kaikille 
Villa Marian
matkassa kulkeville mukavaa Pääsiäisen aikaa!

💛

Huomasin että kuvassa on kihlakuvamme vuodelta 1977.
Tänä juhannuksena tulee siis 40 vuotta kuluneeksi tuosta tapahtumasta.

Hmmm....sitä voisi jussina sitten juhlistaa jotenkin.

On se vaan ollut sen arvoista.

💛

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ompeluhuoneessa tapahtui



Heippatirallaa!

Nyt alkaa ompeluhuone pikkuhiljaa olemaan oorningissa kun löysin sinne kirpparilta tämän vanhan kirjakaapin lasi-ovilla.
Visioni oli että sisään tulee kauniita kankaita ja ettei kaappi ole liian syvä.
Maalia pintaan niin vanhakin näyttää nuoremmalta sanottiin vanhassa maali-mainoksessa.

Homma ja huoneen tuunaus on vielä vähän kesken mutta pikkuhiljaa.

Ostin joulun alla upouuden ompelukoneen ja sen kiemuroita ja ominaisuuksia olen nyt pikku hiljaa alkanut opetella.



Ompeluinnostus on uuden koneen myötä saanut myös uutta puhtia ja valmistin kesän-pari "vaiheessa" olleen mustavalkoisen tilkkupeiton.



Peitto muutti tyttären pojan huoneeseen ja nyt toivotaan hyvää petausintoa.

Uuden tilkkupeiton teon aloitin samana iltana kun olin tämän peiton vienyt uudelle omistajalleen.

Kertokaahan kommenteilla mitä olette puuhailleet.

💛:lla P

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Viikonlopun puuhia

Moikka kaikille!
Tänään oli ulkoilupäivä huvilan rannassa kaislojen niitossa. Tai ei niitä niitetty, vaan lykittiin lapiolla ja lumikolalla poikki. Sitten tuikattiin tuleen.  Samalla löytyi myös viime kesän myrskyssä omille teilleen lähtenyt pikkupoikien kumivene.



Lauantaina poikkesin kirpparilla ja löysin tämän ihanan pikkuoven. Erikoisen matalaa mallia, mikä lienee kääpiön ruokakomeron ovi ollut. No mulle passaa hyvin.

Samalta kirppikseltä löysin etsimäni piirongin.  Onneksi sain suuni auki ja kysyin.  Heti kotiin tultuani vedin piironkiin tartuntamaalin pintaan ja tänään sitten ekakiepin Helmi-kalustemaalia. Hyvä tulee.  Laitan kuvia sitten kun on paikallaan.



Täällä kaupunkiasunnolla nappasin taas kuvan ulkosaunan saunatuvasta. Rauhottumisen paikka ja kiva vilvotella saunan jälkeen kylmää olutta nauttien.




Samaisessa saunatuvassa on myös matkalaukkukokoelmani. Ei sitä koskaan tiedä koska matkakuume iskee.



Eikö olekkin mahtava torni 💚

Nyt suihkuun ja suunnittelemaan ompeluksia.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille 
Villa Marian 
matkassa kulkeville.

💚:lla P

perjantai 20. tammikuuta 2017

Viime kesän puuhasteluja

Selailin tuossa kuvia viime kesältä ja napsin tähän muutamia juttuja jotka toteutuivat.


Vanhan pinnasängyn myynti. Ostin sen  itsekkin kirpputorilta, mutta Jyskin retkisänky osoittautui käytännöllisemmäksi. Tähän sänkyyn liittyy hauska muisto. Olin vapaapäivällä Villa Mariassa ja sänky oli niin tuore ostos, että nökötti vielä kaupunkiasunnolla autotallissa.  Mies oli tulossa töiden jälkeen Viltsuun ja esitin kainon toiveen josko hän ottaisi peräkärryn perään ja toisi sängyn maalle. Olin juuri aiemmin ostanut kanootin ja peräkärrystä oli kuomu otettu pois paikaltaan. Oli siis avokärry. Mies körötteli kohti Viltsua eikä ollut huomannut että sänky oli ns. vedettävä malli, kahdesta kappaleesta. Ihmettelin kun ukko kaarsi pihaan niin ambulanssi tuli aivan puskurissa kiinni myös meidän pihaan. Ystävällinen ensihoitaja tuli ambulanssista ulos ja kertoi että jos tarvitset sängyn toisen puolikkaan, niin se löytyy noin 15 km:n päästä, siltä ja siltä rampilta oikealta puolelta ojasta. Olivat ajaneet ukon perässä ja nähneet tapauksen. Kiitin kauniisti tiedosta ja avun annosta mutta ukostani ja peräkärrystä ei näkynyt siinä vaiheessa kuin perävalot. Ja tämä tarina on tosi.





Rajalle istutettiin kauan suunniteltu aita. Noin sata tainta.
Hyvä loppusointu muute.




Otin työn alle myöskin vanhan piirongin. Lakatulle pinnalle ensin tartuntamaali ja sitten muutama kerros kalustemaalia.






Kyllä se meidän aikamme kestää. Saa sitten seuraavat ihmetellä ja vedellä omalla mallillaan.  Kuvassa näköjään vielä vetimet puuttuu mutta kyllä ne jo nykyään muistaakseni  paikallaan ovat.




Portinpystytys oli myöskin ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Edellisenä kesänä löysin Torista portin, joka oli poistettu käytöstä ja jätetty ison kuusen juurelle tarpeettomana. Vau! Sehän sopi meille kuin sialle ottatukka. Valkoiset laudat oli parhaat päivänsä jo nähneet mutta runko oli taitavasti ruostumattomasta hitsattu.








Portissa oli valmiiksi paikat ulkotulille. Voi että mun suuni oli muikeena.


Sitten oli tää kappee kaappi. Ruskeena se toimitti hyvin virkaansa monta vuotta mutta sitten sain huikeen idiksen..maalaan sen, kas kummaa valkoiseksi.






Tässä kuvakulma on vähän hassu. Näyttää kuin kaappi kaatuisi mutta ei kaadu, se on kulmaraudoilla seinässä kiinni.



Sitten tämä renginkaappi Tori.fi



Tämä vanha pöytä kotiutui samaiselta renginkaappi-reisulta. Tai itseasiassa tätä pöytää lähdin hakemaan ja kaappi tuli ylimääräisenä ostoksena. Olin kyllä aika pitkään hurmioitunut ostoksistani ja vieläkin olen. Ai että komeeta 💚



Pihakirppis-päivää vietettiin sisareni pihassa. Mukava päivä! Kiva kun ihmiset poikkesivat ja kiva oli jutella niitä näitä. Kauppakin kävi.


Vanha vaakakin sai kalkkimaalin pintaansa (lähtisköhän se jollain pois..)


samoin keittiön pöydän päällä roikkuva sinkkinen härpäkkä..nyt haravan piikeissä.


Keittiön valkoisiin kaapinoviin halusin kokeilla salmiakkia.  Sillai kai.



Kaupungissa vetelin ulkosaunan ulko-oven valkoisesta tummanharmaaksi. Ovi sai näin jatkoaikaa.


Askartelupuuhissa. Vanhan kirjan sivujen liotus vahvassa teevedessä. Näin sain niihin vielä enemmän ajan patinaa. Pyyhkeen päälle kuivumaan ja sitten lopputulos....


Viirinauhaa.


Tässä kuvakertomuksessa oli osa viime kesän hommailuista. Tulevalle kesälle on paljon isoja töitä suunnitteilla. Maansiirtoa, huvilan kunnostusta, kukkamaan purkua, kesäkeittiön rakentamista, kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Eiks se ole hyvä että työtä riittää. Ei kerkiä olemaan niin paljoa pahanteossa 😉

Toivottavasti viihdyitte seurassani ja olisin kyllä kovin mielissäni jos joku Villa Marian blogiin eksyneistä kommentoisi. Se ei ole todellakaan vaikeaa ja anonyymit kelpaa ihan yhtä lailla kuin nimellään kommentoivat.

Voikaa hyvin ja viettäkää rattoisaa perjantai-iltaa. Minä lähden kylmän oluen kanssa saunan lauteille. Jalat kattoon ja sit silleen....

♡:lla P

tiistai 3. tammikuuta 2017

Kuusi lensi

Heippa kaikille ja oikein hyvää alkanutta Uutta Vuotta 2017.  Meillä vuosi vaihtui lauhassa säässä. Keskiyöllä rakettien ampumisen aikaan seisoin pihallamme toppis päällä, mutta paljaat varpaat läpsyissä. Harvemmin on näin käynyt. Hyvässä seurassa voi kaikkea tapahtua.





Siivosin sunnuntaina joulun pois ja voi sitä neulasten määrää joka tippui kun pelkästään hönkäisin kuusta päin. Liekö sitten syy uuden vuoden juhlinnan ;)



On se joulu vaan aina yhtä ihana ja varsinkin sen aloitteleminen ja fiilistely loka-marraskuussa. Pikkuhiljaa lisää punaista, ruutua, raitaa, valosarjoja ja tietenkin pikkukuusi Riihimäen lasipurkkiin. Pihalla valtava kilpavarustelu naapurien kanssa, leikkimielellä :)


Sitten se vapautumisen tunne kun kaikki on taas huushollissa ennallaan ja voi alkaa haaveilla keväästä.  Ihanaa! Vain kolmisen kuukautta niin päivitän blogia taas Villa Mariasta.  Sitä odotellessa, näihin tunnelmiin

♡:lla Villa Marian emäntä

Ps. Maaliskuussa odotettavissa muutenkin kiva juttu. Siitä sitten lähempänä.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kaikki oli hetken hyrskyn myrskyn



Tyttäreni poikkesi.   Manasin hänelle meidän rumaa ruskeaa sohvaa ja ehdotin että lumoon sen valkoiseksi uusilla päällisillä tai sitten ostan kokonaan uuden sohvan.

Kuinka ollakkaan alettiin rymsteerata. Jee!!!! Ihan parasta. Tytär on siinä hommassa parrain. Sanoo kyllä mulle että meillä on mukava rymsteerata kun mulle käy kaikki :)

Tyttären ehdotus oli että vaihdetaan kokonaan tv-huoneen ja makkarin käyttötarkoitukset päittäin. Epäröin hetken ja sanoin sitten että kait sillai saa omassa talossaan tehdä.

Makkari tyhjennettiin, lattia luututtiin ja sitten sinne kannettiin se  ruskea sohva. Eteisestä lainattiin tumma perintöpiironki tv:n alle, matto lattiaan ja äkkiä kynttilä palaan ruskealle pikkupöydälle.




Voi taivahan talikynttilät!  Perfekta!
Ainoo huolenaihe miten saadaan ukko sopeutumaan uuteen tv:n katselupaikkaan. Sillai kai ;)

Homma jatkuu...


Eteiseen siirrettiin valkoinen ei-perintöpiironki  (ikea) ompeluhuoneesta.




Tässä meidän uusi makkari. Olen aivan myyty.   Kyllä tytär osaa. Kiitos hänelle♡



Niin rauhallista ja seesteistä.



Löytyi myös ihan uusi kuvakulma uudesta makkarista olohuoneeseen.

Kyllä nyt kelpaa ottaa Uusi Vuosi vastaan ihan uusissa 'raameissa'.

Ja sitten huumoria: "Mummu sano papalle että jännittää kun vaihdettiin kahvimerkkiä".

Meillä sanotaan nyt että jännittää kun vaihdettiin huoneita ja vielä lisäksi sängyssä nukkumapuolia. Mä en kestä ;)

Kyllä kannattaa rymsteerata. Kokeilkaa tai kutsukaa tyttäreni paikalle.

Näihin tunnelmiin
♡:lla P

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Hyvää joulupäivää



Jouluaatto on takana päin. Saimme viettää sen täällä meillä lasten perheiden kanssa.  Ihanaa!  Vilinää ja vilskettä riitti. Lapset olivat iltapäivästi jo varsin levottomia. Ruoka ei oikein tahtonut maistua ja 'ei ollut mitään tekemistä'. Sitten yhtäkkiä alkoi kuulua kopinaa ja sieltä se Joulupukki tulla tupsahti tupahan. Ja voi sitä lahjojen määrää!! Kyllä oli lapset ja aikuisetkin olleet kilttejä. Lahjoja oli ihan valtavasti.

Alkuun yritettiin pitää rotia lahjojen avaamisessa, että edes jotenkin pysyttäisiin selvillä kuka mitäkin keneltä sai, sillä eihän Joulupukki yksin pysty kaikkia haltsaamaan. Tilanne kuitenkin pikku hiljaa riistäytyi käsistä ja hetken oli joulupaperia ja narua ilmassa....



Minä sain lapsiltani hienon, upean, kauniin, valkoisen kellon. Oho! Kylläpä olin ollut kiltti.


Meille oli myös aattona ilmestynyt joulukärpänen. Pökkyrässä ja tokkurassa se oli, mutta teki kuitenkin joitakin lentoja.


En sitten huomannut seurata mihin koko kärpänen sitten loppujen lopuksi hävisi.



Tuure päivysti rauhallisesti koko aaton puusohvalla. Vähän sitä hymyilytti pikkuplikkojen kikatus ja pikku-Elsan oppima uusi sana jota ahkerasti toisteli: SIKA.






♡ Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ♡

Oikein Ihanaa ja Rauhallista joulun jatkoa teille
Ihanaiset Villa Marian
matkassa kulkevat.

♡:lla P