Villa Maria

Villa Maria

torstai 31. toukokuuta 2012

Signen huoneen katto


Signen kammariin oli kertoman mukaan Riku laittanut ruudullista huokolevyä kattoon, joka silloin oli muotia. Saatiin uudistettua huone ja ehkä vähän lämpöäkin lisää.

Nyt levyt  olivat alkaneet retkottaa muurin yläpuolelta ja kiusaus oli liian suuri olla kurkkaamatta mitä sieltä alta löytyy. Ja taas kerran, löytyihän sieltä.  Paneelikatto jossa hivenen kellertävä/rusahtava/beige maali pinnassa.

Ajattelin, että koska tästä tulee meidän makuuhuone, niin katto on pakko maalata.  Ja tietenkin  valkoiseksi.  Tässä näkee eron vanhaan.



Seison nyt salin ovella ja katselen keittiön läpi Signen kammarin juuri toiseen kertaan maalattua lattiaa.  Ai että komeeta!  Olen edelleen entistä vakuuttuneempi, että valitsin oikean maalin.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Tämmänen siittä sitten tuli


Siinä se nyt sitten on.  Entinen sininen on nykyisin valkoinen.  Sivuseinä ja tiskipöydän takunen paneloitiin ja hana vaihdettiin uuteen.  Kyllä nyt kelpaa tiskailla piirakkavuokia.  Sillälailla!



Aamupalalla istutaan tässä keittiön ikkunan ääressä ja ihhaillaan kaunista järvimaisemaa.
"Onnellinen se, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on".

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Kulmakaappi


Tämä kulmakaappi oli ennen tummanruskea.  Nyt se sai ylleen puhtaan valkoisen pinnan.  Vau! 
Heti kun keittiön lattia on kuivunut, pääsee se vanhalle paikalleen nurkkaan seisomaan.

Kaappi tulee täyttymään kauniista astioista ja välitasolle Lankaköynnös tai Kodinonni tuomaan vihreyttä.


Isotuomipihlaja kukassaan.  Harmi että kukat kestää vain muutaman päivän.

perjantai 25. toukokuuta 2012

Lattian maalausta



Tänään se riemu sitten alkoi!
Maalarimestari (!) sai pesut siihen malliin, että sai ottaa pensselin käteensä.  Väriliikkeessä kauan harkittuani päädyin Betoluxin vaaleanharmaaseen sävyyn nro 2115.  Ei valkoinen, eikä harmaa, vaan siltä väliltä.
Olen valintaani tyytyväinen!


"Vanha pelarguunia, on mumman akkunalla, ja akkunan alla, laulaa katulaulaja...."

torstai 24. toukokuuta 2012

Sali


Sitten kun saadaan pikkupuoli kuntoon, otetaan käsittelyyn sali, joka on kooltaan noin puolet huvilastamme.  Sielläkin on lankkulattiat ja 80 vuotta vanhat tapeetit. Vuolukivitakka on tehty jäljestäpäin. 

Näen  nyt jo sieluni silmin, miten syksyllä on ihana istahtaa takan ääreen.  Laittaa grammariin vanha vinyylilevy soimaan, kietoutua lämpimään vilttiin ja nauttia lasi viiniä, jos kaksikin.  Sitten kömpiä pikkuhiljaa peiton alle.  -Nähdä kauniita unia ja oman kullan kuvia -
        

tiistai 22. toukokuuta 2012

Etteinen


Tässä näkymä kun tullaan sisään ulkokuistilta.

Lattian huokolevyjen alta löytyi 22.05.1954 päivän Tyrvis ja Satakunnan Kansa.  Aivan kuin juuri painosta tulleina.  Meidän isäntä on ollut silloin päivän vanha...onkohan jotakin johdatusta vai vain sattumaa.

Lehdet laitettiin hyvään talteen ja sitten kun on aikaa, pitää lukea ne.

Otin muuten tänään tuplat pois taustalla näkyvästä keittiön ikkunasta.  Pesin pokat ja ruudut.  Huomenna ikkunalla on jo vaaleanpunaiset Pelakuut.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Signen kamari


Miksi puhelin ei soi?  Ei ole soittajaakaan ollut enää moneen vuoteen.  Linja katkaistu ja annettu mukuloitten räplätä tätä puhelinvanhusta.  Nyt se pääsee arvoiselleen paikalle puhelinten vanhainkotiin.

Signen kamarin lattiasta on vielä repimättä maalattu vaneri ja sen alta huokolevy pois.  Mutta tarkistettu on, että alta löytyy samanlainen lankkulattia kuin muuallakin talossa on.


Valkoinen peltimuuri oli nokisutarin mielestä hyvässä kunnossa.  Pökköö pessään ja sillälailla.
Harmittaan jäi etten huomannut koskea nokisutarin nappia.  Se olisi tuonut hyvää onnea.  Toivon näkeväni hänet jonakin päivänä jälkeen päin ja silloin kosketan varmasti.


Tämä kuva on muurin edestä.  Veneen malliseen reikään voi laittaa sormensa ja se reikä on syntynyt hehkuvasta kekäleestä.  Tulipalo on ollut aika lähellä viedä koko talon.  Onneksi joku on ollut valveilla ja nopee.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Arttun kamari


Muistan selkeesti kuinka Arttun sänky oli tuossa oikealla ovipielessä.  Arttun viulu roikkui oven vasemmalla puolella naulassa.  Arttulla oli niin löysä vihkisormus, että sen ympärille oli kieputettu villalankaa fylliksi ja ajan saatossa se villalanka oli muuttanut muotoaan.

Arttu ajoi invamopolla aina ykkösellä, mutta kerran oli kirkon kohdalla heittänyt kakkosen silmään ja sanonut että "vaihdoin kakkoselle, kävi kuijja kävi".

Mutta...remontti etenee.  Lattiassa oli vuosikymmeniä vanha "krakula".  Ensin ajattelin, että se säilytetään, mutta tulin toisiin aatoksiin ja onneksi.  Alta löytyi käsittelemätön lankkulattia.  Tapeetit säästetään.  Ne on loistavat.  Lattia valkoiseksi vai harmaaksi...hmmm....

torstai 17. toukokuuta 2012

Kylämme pienin


Ei tässä pontikkapannua suunnitella, vaan näkymä on vessastamme.  Putkea sinne ja putkea tänne.  Hiukan liitoksia ja sillälailla.  Aika karseelta vessa alkuun näytti ja kaikenkukkuraksi pytyn vesisäiliökin oli haljennut.  Tila on vain noin neliön kokoinen, joten ei ihme että ovessa ohjeistettiin menemään mieluummin takapuoli edellä.

 

Praimerit pintaan ja kosteussulku, niin vanhakin näyttää nuoremmalta.


Mosaiikkilaatat lattiaan ja sitten paneloimaan seiniä.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Naakan pesä


Puuhellan muistan jo lapsuudenkodistani.  Se tosin ei ollut tällainen Kotiliesi kuin Villamariassa.  Kuitenkin samanlainen pikkunen pesä, johon haettiin liiteristä niitä hellipuita.  Se oli tärkee virka kun äiti niitä pyysi hakemaan ja osasin tuoda ihan oikeita sylillisen.  Ei siinä enempää kaikistellen tarvittukaan. 

Mutta piti kertomani tästä päivästä. 
Puuhellan palomuurissa on räppänä, jonka roikkuvista ketjuista oikealla tavalla nyppäämällä räppänä aukeaa ja sitten päin vastoin sulkeutuu.  Avasimme räppänän ja näytti ensin siltä, että rasvoittunutta pölyä siellä vain on.  Onneksi kuitenkin haimme hanskat käteen.

Toinen alkoi kauhoa kädellä, toisen pitäessä vanhaa uuninsuupelliä alla.  Voi kauheeta!


Multaa ja risuja kahden lapiollisen verran.  Ei voinut olla muu kuin naakanpesä.
Toivotaan että veto paranee.  Nokisutarikin on tulossa.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Astiakaappi käsittelyyn

Kaapin tämän hetkinen väri ei ollut nyt sitä mitä haettiin.  Oven aukaisu toi eittämättä  mieleen vanhojen mausteiden tuoksun ja sisältö kaipasi muutenkin päivitystä.  Hiirulainenkin oli piipahtanut kaapin päällä kurkistamassa, olisiko näkyville jäänyt jotakin naposteltavaa.

Vanhat maalit pois ja valkoista pintaan.


Myös alakaappi sai uutta väriä.  Ei ennen vanhaan ollut sellaisia vehkeitä, joilla olisi saanut viemärin poistoputkelle sievän reijjän.  Siitä vaan taltalla koverrettiin...

maanantai 14. toukokuuta 2012

Keittiö paljaaksi

Sorkkarautaa, vasaraa, hohtimia...
Kaikki keinot oli sallittuja, kun seiniä riisuttiin paljaaksi.  Välillä ulos aivastelemaan.  "Otanko jalkalistan irti?  Ota vaan, mutta varovasti, ettei se vaan hajoo."  "Varo, varo, ettei ovipielet naarmuunnu" tuli lausuttua, vaikka pielissä oli niin paljon elämisen jälkiä kun Signen poskissa aikanaan uurteita.

Tuskin seinähirret oli vielä täysin näkyvissä, kun nälkä kasvoi syödessä.  Äkkiä lattiamattoa irti, että nähdään onko siellä alla lautalattia.  Ja olihan siellä.  Jee!! 

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Tästä se alkoi

Hanskat käteen ja hommiin.  Vanha kellastunut tapetti keittiönseinässä oli jo pikkasen valmiiksi raollaan, joten siihen oli helppo käydä käsiksi.
Alta paljastui aikaisempi tapetti.  Sen alta sitä aikaisempi ja niin sitä purettiin kerros kerrokselta.  Hentoa kukkatapettia, ruskeapohjaista kuviotapettia, kukkakransseja vaalealla pohjalla...  6-7 kerrosta kaiken kaikkiaan ennen pinkopahvia.  Jokaista pyrittiin ottamaan palanen talteen. 
Voi niitä riemun kiljahduksia tyttäreni kanssa, kun saimme ensimmäiset punertavat hirret näkyviin.  Komeeta hirttä ja korkeutta hirrellä 35-40 cm.  Näitä ei tapetilla enää peitellä.   

lauantai 12. toukokuuta 2012

Anna tilaa unelmille

Aina voi alkaa haaveilla....
Ajattelin että nyt voisi olla se aika.
"Aseta itsellesi haave, pyri siihen määrätietoisesti,
niin se toteutuu".

Ja niin siinä sitten kävi!  Kevätaurinko tirkisteli uteliaana ikkunasta sisään kun aloitimme mittavaa urakkaamme.  Vanha talo oli jo tarpeeksi kauan rästäät vinossa odottanut ottajaansa ja nyt sen hetki koitti.
 
Talovanhus oli ollut vuosia nenämme edessä, mutta vasta sitten, kun käänsin avainta ulko-oven ruosteiseen lukkoon  - tajusin, että tässähän se on!