Villa Maria

Villa Maria

maanantai 28. joulukuuta 2015

Mennyt vuosi joulusta jouluun

Vuosi 2015 on päättymässä ja päätin tehdä yhteenvedon kuluneen vuoden tapahtumista ja kuvista. Vähän sitä sun tätä, niin kuin riepumatossa. Liikkeelle lähdetään kaupunkiasunnon joulusta, ja sinne myös lopuksi takaisin päädytään.
Villa Mariassa sydän on koko vuoden mutta asutaan vain puolet siitä. Saas nähdä koska sinne muutetaan kokonaan.
Lähdehän mukaan matkaani. Nyt mentiin.

Ostin tuoksuttoman kuusen kympillä lähikauppamme pihalta. Eipä ole ennen ollut näin komeeta kuusta huushollissamme. Vävykin tykkäsi eikä pärskinyt.




Tammikuussa oli lumi maassa niin kuin kuuluukin. Eka talvi ettei otettu laiturin portaita ylös. Ajateltiin että kokeillaan nyt tätäkin. Hyvin talvehti portaat.




Helmikuussa laskiteltiin meidän suvun omassa laskittelutapahtumassa. Syötiin papusoppaa, grillimakkaraa ja kaffetta päälle. Äitinikin jaksoi olla mukana.



Maaliskuussa vietettiin talviloma Villa Mariassa. Kevään työlistan ykkösenä oli ison kolmihaaraisen kuusen kaato saunan nurkalta. Ammattilainen sen kaatoi. Meidän työmme alkoi sitten kaadon jälkeen. Järveltä kävi jäätävä tuuli. Mulla oli kaksi myssyä ja neljä takkia päällä ja silti pirun kylmä.




Huhtikuussa pääsiäisviikolla siivosin Viltsun kesäkuntoon. Tuuletin petivaatteet ja matot. Pesin lattiat ja silittelin tyynyihin päälliset.  Hienoa puuhaa.

Kevään puusouvi saatiin myös hyvään malliin. Eli halki poikki ja pinoon.


Myös majava oli tehnyt rannassa omaa savottaa.




Toukokuu. Tuli vappu ja vedettiin lippu salkoon.


Bongasin Torista kristallikruunun jonka hinta sopi pörsilleni ja kurvasin töiden jälkeen Hämeenkyröön. Hyvä ostos. Suu muikeena sitä sitten koko kesän ihailin.
Ja vieläkin.


Laitoin myös kukkamaan kuntoon ja siinä sivussa myin painesäiliön Torissa.
Painesäiliö sai muuten hurjan suosion. Soittoa ja tekstiviestiä tuli ropisemalla.


Sitten koitti kesäkuu, kuutamo ja kuunsilta.


Päivällä oli sen verran lämpöinen että kannoin taannoin kirppikseltä ostamani vihreän tuolin omenapuun katveeseen. Vieläkin muistan sen tunteen kun istahdin tuoliin ja uppouduin mehiläisten huumaavaan surinaan.



Heinäkuussa jäin kesälomalle.


Mäkimansikat loistivat punaisena tonttimme reunalla.

Otin kaupungista ompelukoneen mukaani. Linnunpelättimiä valmistui, sekä tyynynpäällisiä ja jätskitötteröitä plikkuplikan leikkeihin.


Sitten heinäkuun viimeisenä päivänä syntyi neljäs lapsenlapsi, pieni tytön tylleröinen.


Vaihtui elokuu ja äitini kuoli. Ei ehtinyt äitini näkemään uutta lapsenlapsenlastaan, mutta sai kyllä uudesta tulokkaasta tiedon sairaalaan. Arvuutin häneltä että kumpi tuli, niin äiti vastasi topakasti, TYTTÖ.




Omenasato kypsyi. Välillä omenia  kärrättiin tontin reunalle, kunnei piirakoiden ja soseen teko tuntunut maistuvan. 
Eteisessä nappasin parioven ikkunan läpi tunnelmakuvan.




Syyskuussa korjailtiin Viltsun taakse tekemiämme portaita. Sinä kesänä kun ne tehtiin, jäi homma hiukan vajavaiseksi. Nyt oli loppurutistuksen aika tässäkin hommassa.


Myös savupiippu uusittiin. Nyt pitäis nokikolarilla olla naurava naama kun seuraavan kerran tulee meille.




Lokakuussa Mårbackat olivat täydessä kukassa vaikka joutuivatkin sisälle piirongin päälle.

Sain äidinperintönä tämän upean peilipiirongin. Tässä aiemmin ollut valkoinen peilipiironki sai uuden kodin tyttäreni luota. Niin ne vanhat huonekalut suvussa kulkee.




Marraskuussa ei lumesta tietoakaan. Haravoin nurkkia vaikka alkusyksystä olin päättänyt että jätän kaikki lehdet maatumaan ja lannoitteeksi. 
Ei saa katteltua.

Järvellä oli marraskuussa vielä ihan kesätunnelma.




Joulukuun alun askarteluja.
Vanhan tyynyliinan tuunausta.
Lakattu vanha pöytä sai uuden värin pintaansa.

Sitten tehtiin joulusiivo kaupungissa ja joulu saa tulla.


Joulu 2015.
Tässä sitten on vuosi täynnä ja kuusesta maksettiin 12 euroa lähikaupan pihassa.


Toivottavasti viihdyitte näissä muisteloissa. Itselläni oli ainakin mukavaa tätä tehdessäni.

Näihin tunnelmiin.
-p-

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Maisema vaihtui


Aattona aurinko pilkisti ja maisema oli jotakin ihan muuta kuin talvinen. Nurmikot viheriöi. Pitäiskö se vielä ajaa joulun kunniaksi.
Joulupäivänä alkoi melkoinen myräkkä. Lunta tuprutti vähän sieltä sun täältä ja tuuli viuhui nurkissa. Toivottavasti ulos ei ole jäänyt mitään irtotavaraa.




Sitten koitti Tapaninpäivä ja ilma oli seesteinen. Pikkupakkanen oli tehnyt hienoja jääkukkia terassimme ikkunaan.


Tässä vielä aatonaaton odottava tunnelma.

Mukavaa Tapaninpäivää kaikille Villa Marian matkassa kulkeville. Vuoden päästä on taas Joulu. Huoh!


-P-

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Myrskyistä Itsenäisyyspäivää

Melkonen ilma. Onneks on katto pään päällä.



Vointeja kaikille Villa Marian matkassa kulkeville!
-p-

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Vanhan tyynyliinan tuunaus

Olen etsiskellyt jo jonkin aikaa valkoista jouluista tyynynpäällistä jossa olisi ripaus punaista, harmaata ja mustaa. En vaan ole löytänyt. Sitten päätin tehdä sen itse.


Valkoisia tyynyliinoja olen matkan varrella ostellut useita kymmeniä kirpputoreilta. Ajattelin, että kai sitä yhden voi uhrata tuunattavaksi. Ikean harmaasta pellavasta ompelin tähden. Jouluista nauhaa löytyi omasta takaa ja tekstin painoin kangasvärillä ja  Clasulta ostamillani kirjaimilla. Tuli ihan hyvä, vai mitä olette mieltä?



Kuvat nyt ei ole mitä parhaimpia kun on niin pimeää aamusta iltaan. Mutta, ideaa saa siis lainata jos haluat tehdä itse oman joulutyynyn. Ole hyvä!

Huomenna työpäivä pitkästä aikaa. Huh huijaa!

Vointeja kaikille ja kommentoikaa.
-p-

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Noel


"Noel on henkilön nimi, joka johtuu joulua tarkoittavasta ranskan kielen sanasta Noel. Een päälle kuuluu pisteet.   Keskiajalla nimi annettiin yleensä jouluna syntyneille pojille."

Minä olin nyt sitten ajan hermolla kun joulu on tulossa ja tätä sanaa runsaasti sisustuslehdissä viljellään. Leikkasin vanhasta lakanasta viirit ja tein niihin kangasvärillä kirjaimet.



Sain eilen viettää mukavan päivän tyttäreni ja miniäni kanssa. Mukana oli myös plikku-plikat. Ommeltiin, syötiin perunasoppaa ja sitten tähän lystiin kuului kahveet, niin kun yks vanha ukko aina tapasi sanoa.

Mukavaa harmaata keskiviikkoa myös teille ihanaiset lukijani. Pitkään aikaan ei ole kommentteja tippunut. Mahtaako blogini edes näkyä.....
Vointeja,  jos siellä on joku.
-p-

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Vähän jo joulua


Tästä se sitten lähtee. Ja sitten vaan  jatkossa vauhti kiihtyy. Hianoo ♡


Tontut odottelee pikkusia kun lapset perheineen on tulossa syömään ja saunotteleen.


Rauhallista loppuiltaa myös teille!

                                                                           -p-

lauantai 21. marraskuuta 2015

Suuri leikkaus

Pitkään olen nuukaillut ja odotellut lehtivihreän siirtymistä juuriin, mutta nyt sen sitten toimitin. Nimittäin Mårbackojen leikkauksen. En tiä olisko ollut parempi jättää leikkaamatta.






Olihan nämä melkoiset vänkkyrät varsiltaan kun koko kesän nököttivät vierekkäin vanhassa perunakopassa Villa Marian rappusella ja yrittivät kilpailla keskenään kumpi korkeammalle kurottaa. No nyt meni molemmilta varret poikki.


Siinä ne nyt 'alastonna' odottavat siirtymistä autotalliin kaapin päälle talvehtimaan. Saas nähdä tuleeko näistä keväällä mitään. Se on sitten sen ajan murhe.

Taidanpa tästä kipaista sisälle ja tehdä yhden ompelutyön päätökseen.

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille Villa Marian matkassa kulkeville. Meillä ei Tatskan kanssa tule aika pitkäksi kun kolme lapsenlasta on tulossa 'yäkylään'.
Heippatirallaa siis.                        -p-

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Muisto muutaman vuoden takaa

Päätimme hankkia puille varaston ja päädyimme tähän Kannalan latoon joka osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi.


Ukkoni kanssa se kahdestaan pystytettiin. Minä luin ohjeita ja järjestelin puutavaraa järjestykseen ja isäntä sovitteli paikoilleen. Välillä meni sormi suuhun ja tuli uskon puute. Kyllä se siitä sitten pystyyn saatiin useiden voimasanojen saattelemana.
No, ensin piti lattia tehdä kuormalavoista, mutta sitten päädyttiinkin lautalattiaan. Kun lattia oli valmis totesin ettei tuoda vielä puita sisään vaan pidetään ensin tanssit.
Tuumasta toimeen. Naapurit saivat kutsun postilaatikkoonsa ja väkeä tuli noin 60-70 henkeä.


Karaokelaitteet oli itsellä joten kajari nurkkaan ja koivuja koristeeksi. Pernajauhoo laattialle ja tanssit pystyyn.


Vähän horsmaa maitotonkkaan ja makkaraa grilliin. Tunnelma oli taattu. Kutsussa luki että omien juomien tuonti alueelle on sallittu. Eräskin isäntä kompuroi sandaaleissaan yli multakasamme että morkoolit soi. Onneksi sai vauhdin toppiin kun ymmärsi tarttua liikennemerkkiin ja kiersi siinä sitten pari ylimääräistä kierrosta. Pakko oli myös ohjeistaa miten ladossa kuuluu tanssia kun neliöitä oli vain alle kymmenen.


Mukavaa oli ja saimme näin hienolla tavalla tutustua naapureihimme.
Kiva muisto.

Suloista sunnuntaita kaikille ja nyt ulos haravoimaan.
-p-