Grillauspaikka

Grillauspaikan aita maalattiin tietysti valkoiseksi.  Laatat ladottiin uudestaan ja sitten saikin jo tuoda puutarhakaluston paikoilleen.  Vaaleanpunaiset Petuniat on piste iin päälle.
Ja makkara maistuu!  Sillälailla.

Uimassa

Tänä viikonloppuna on plutikoitu ja uitettu pikkupoikia oikein olan takaa.  Järvivesi tuntui tosi lämpimältä ensimmäistä kertaa tänä kesänä vaikka Jaakko heittikin sen kiven viikolla...

Ihme kyllä itsekkin uskaltauduin pulahtamaan ja jopa kaksikin kertaa.

Paksu Pertta

Tämä enkeli on jo muutaman vuoden odottanut tilaisuuttaan ja nyt se tuli.

Päästä makkarin seinälle roikkumaan, siinäpä haastetta kerrakseen.

Patakaappi

Tyttäreni löysi tämän patakaapin kirpputorilta ja ilmoitti minulle, että käyppä vilasemassa.  Minähän menin ja siinä se nyt seisoo, Villa Marian salissa.  Sisään sopii kippoa ja kuppia kahteen kerrokseen.
On vain ajan kysymys, koska kaappi saa ylleen valkoisen maalin.

Muistan mukulana että meijeristä tilattiin piimää ja sisälle se tuotiin tässä kannussa.

Ulkokuistilla

Tunnelma on hivenen muuttunut.  Lakattu tuoli on saanut seurakseen ikivanhan pöydän, joka odottaa liimaa ja ruuvinauloja jalkoihinsa.  Talon alta löytyi vanha puhallettu pullo.  Liekö jonkun kulkurin...Tällä viikolla kuisti sai myös verhot.  Lapsuudenkodissani oli kuistilla pitkät sivuverhot, ja jos verhon läpi katsoi silmiä siristäen, näki soluja.  Kokeilin ja näin vieläkin.

Signen kammarissa

No-niin!  Tässä on Signen kammari ennen ja jälkeen rempan.  Tapeetit on entiset.  Lattiasta levyt poistettu ja esille tulleet lankut ja jalkalistat maalattu.

Tässä kuvassa on paljon nostalgiaa.  Kuvan yläreunasta näkyy pikkuriikkisen vanhaa sähkötaulua, joka ei ole enää käytössä.  Se on vaan siihen jätetty muistoksi menneiltä ajoilta ja taitava tapettimies on sen sievästi kiertänyt.  Laineen emännän vanha yöhame, yöpuku, tai millä nimellä nyt halutaankin kutsua, on paraatipaikalla roikkumassa vanhassa hengarissa jossa on lyijykynällä päiväys vuodelta -29.  Vanha mustaraaminen peili  -  hopeointi on pettänyt, mutta voin vain kuvitella miten sen edessä on hiilellä töherretty kulmakarvat....
Tarkkasilmäisin huomaa vielä yhden yksityiskohdan kuvasta.  Postikortti, jossa seisoo tyttö hieman lilahtavassa mekossa, vuodelta -31... "Lähetin tänään pyöräsi. Ilmoita kun olet saanut sen.  Sydänterveisin Jenny"

Hellinkulma

Aikaa on vierähtänyt reilu kaksi kuukautta ja Villamariassa asutaan jo täysillä kauniita kesäpäiviä.  Vielä on laittamista ja tavarat etsivät paikkojaan.Tässä näkee millainen muutos on hellinkulmassa tapahtunut.  Sähköhellalla juuri paistamani herkullinen piirakka.  Nam!

Vapaapäivä

Tulipahan sekin kokeiltua että onko näissä kukissa vielä sitä keltaista siitepölyä - niin kun sillon 40 vuotta sitten kotipihassa.  Oli.
Nenänpää keltaisena aloitin vapaapäivän vieton.  Laiskottaa ja kun aurinko alkoi paistaa kuumasti heti aamusta alkaen, ei voinut muuta kun ehdottaa, että kait keitetään kaffeet termariin ja lähdetään järvelle.  Ei kuitenkaan jaksettu soutaa saareen saakka, vaan parkkeerattiin vene kunnan rantaan ja hörpättiin ne kahvit.  Saatiin heti juttuseuraa, kun järven rantoja niittelevä vempain pysähtyi luoksemme ja ukko kaivoi myös termarinsa esille. 
Kiireetöntä jutustelua  -  ja niinhän se täytyy vapaapäivänä ollakkin.

Lehmusvanhus

Oi voi!  Pitkän harkinnan jälkeen tultiin siihen tulokseen että toisen näistä on lähdettävä.  Nimittäin lehmusvanhuksen.
Siinä ne ovat aina seisseet ja suojelleet taloa talven tuiskuilta ja pakkasen puhureilta. 

Oikean puoleinen jää vielä seurailemaan meidän touhujamme, ja antamaan varjoisan oleskelupaikan lehvistönsä suojista.