Vimpat vaa'at

Tää on vähän köyhä malli, mutta vaa'asta käy.

Sitten seuraavaks ehdoton suosikkini valkosen jälkeen...

 

Pa-daa!

 Hennon mintunvihreä ihanuus.

Nyt jään kaihoisasti katselemaan iltataivaalle ja haaveilemaan isosta 

valkoisesta kaupan vaa'asta.

Sellaisesta jolla Henna punnitti pähkinät kun olin "plikkuplikka".

Näihin tunnelmiin...

-p-

Ruusuja posliinimaljassa

 

Lähikaupassa oli nämä ihanat ruusukimput vain 2,95.

Pakkohan oli ostaa. Nyt ne ovat jo lakastumaan päin, mutta vaakahan tässä on pääosassa.

Keijukainen yritti kaikin voimin päästä kipuamaan lautaselle,

mutta juuri kun se oli pääsemässä, niin tipahti lattialle.

Molemmat siivet poikki.

"Ei voi löytää uusia valtameriä,

ellei uskalla kadottaa rantaa näkyvistään."

Mukavaa viikon alkua kaikille 

Villa Marian matkassa kulkeville!

-p-

Kotoilua

Iiiik!  
Vaihdoin selaimen ja ihan itse.
Helpotti näimmä kuvien siirtämistä huomattavasti tänne blogiin.
Vuoden vaihteen jälkeen
se on ollut  yhtä tuskaa,
mutta toivotaan että tästä eteenpäin onnistuu
niin kun siivellä sivallettuna.

Nyt kotoillaan ja ihaillaan vanhaa vaakaa
joka on ollut jo jonkin aikaa perheemme jäsen.
Näitä löytyy vielä kolme lisää,
kaikki hiukan erilaisia.

Näihin tunnelmiin!
-p-

Ompeluvimma



Ei nyt ihan tällä, mutta melkein.

Taas alkoi uusi tilkkupeitto valmistua.

Tilaus tuli valko-beigestä ja sitä saa mitä tilaa.

 

Rattoisaa viikon alkua kaikille Villa Marian matkassa kulkeville!

 

-p-

Jouluruusu

Näin ihastuttavan joulutervehdyksen saimme tuttaviltamme jouluna!

Onko tuo valkoinen jouluruusu, se on oma arvaukseni.

Joka tapauksessa komea on!

Niin - tuli sitten vielä muutakin.

 

 

Tyttären perheeltä tämä valokuvakirja, joka oli tehty viime kesän otoksista Villa Mariassa.

Itku siinä tuli, kun lahjan avasin.

 

 

Kirjassa oli paljon muistoja viime kevään ja kesän alkutaipaleelta.

Papusoppaa lämmitettiin ankeissa oloissa, kun kaikki oli väärin puolin.  Sali täynnä tavaraa.  Välillä isomummu pelas pikkupoikien kanssa muistipeliä  -  ja pojat voitti ;)

Kalareissua järvelle, pikkupoikien polskuttelua, frisbeegolffia juhannuksena suvun kanssa ja välillä "karan-nookkee".

Yllä kuva kun satoi vettä taivaantäydeltä, aurinko paistoi ja pikkupojat huomas että pihaa voi juosta ympäri ilkimullikkana.

Voi sitä riemua!

Isompi huusi välillä että tää on parasta elämää!

Niinhän se oli ja on!

Näillä muistoilla on ihana jatkaa kohti kevättä,
mutta eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa.
"Vielä on talvee jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä".

Näihin tunnelmiin
-p-
 

Joululahja veljeltä

Sillon kun oltiin mukuloita

nin paketoittin veljelleni aina

sen oman virsikirjan joululahjaks.

Se oli helppo paketoira ja aina saatavilla.

 

Sitten kun meitistä tuli isompia

nin perinne jatku.

Tapanina kun mentiin kotio,

nin minä ja veljeni vaihroimme paketit.

Veli sai taas virsikirjansa ja minä sitten jottain

yllättävää vastalahjaks.

 

Sitten tuli välivuosi, että virsikirja oli jäänyt veljelle.

 

Löysin kirpputorilta loistavan

vanhan pokasahan.  Siinä oli narut ja kaikki.

Täyrellinen lahja.

Veljeni oli mielestäni yllättyny ja hämillänsä hianosta lahjasta,

tai sitten hänesä on elokuva-mailma menettänyt paljon.

Seuraavana vuonna sain veljeltä painavan,

vanhan, hellalla lämmitettävän silitysrauran.

Oi että!

Tänä jouluna veli veti jalat alta!!

 

 

Aivan täydellinen silityslauta.  Semmonen kun meillä kotona oli,

mutta tässä ei ole päällysteitä. 

Joku on ajatellut maalata sen valkoiseksi,

mutta onkin tullut toisiin ajatuksiin

puolivälissä jalkoja.

Nyt se koristaa olohuonettamme .

Näihin tunnelmiin ja mukavaa alkavaa viikkoa toivotellen

Villa Marian emäntä

-p-



Huomenna se lähtee

Nimittäin joulukuusi.

Torstai on perinteisesti viikkosiivouspäivä

ja neulasia on nyt jo jonkin aikaa tipahdellut.

 

 

Ihan hienohan se tänä vuonna oli.

Varsinkin kun sain tyttäreltäni opin,

miten tehdään vanhanaikaisia

paperitähtiä koristeeksi.

 

Samalla saavat häädön muutkin jouluhärpäkät.

 

Ihanaa palata taas arkeen.

 

-p-