Viime talvena selailin taasen Torin ilmoituksia ja bongasin pitkään haaveilemani laatikollisen vanhan keittiön pöydän. Sellaisen jonka laatikkoon voisi laittaa sokerikipon, niin kuin Signe aikoinaan teki.
Surkeessa räntäsateessa ja pimeässä lähdin sitten Kankaanpäähän kaupoille. Varmistin vielä lähteissä että pöytä on tallella ja hinta sovittu 30,00. Niin siinä sitten kävi että tulin kotiin pöydän ja renginkaapin kanssa. Aloitin vanhan maalin poistolla, koska sitä oli tosi paksu kerros.
Olishan se tällaisenakin ollut aika magee, mutta olin päättänyt maalata sen valkoiseksi.
Peräkärryssä oli hyvä maalata.
Vetimiksi kekkasin kauan sitten kirpparilta ostamani messinkiset vetimet, jotka eivät olleet vielä löytäneet paikkaansa. (Vielä jäi kaksi.)
Siinä ne nyt sitten on. Niin kun kaksi marjaa. Olen ihan pyörryksissä kun ihailen näitä.♡
Valkoinen vanerinen matkalaukku on myöskin kirpparihankinta ja aivan oivallinen ruokailuvälineille. Passelin kokoinen.
Maalasin matkalaukun vielä tänään viime töikseni kalkkimaalilla, kun se oli niin omituisesti sudittu. Tässä se on vielä ilman kalkkimaalipintaa.
Ai niin. Heilutinhan minä viime viikolla kotonakin sutia. Ulkosaunamme ovi on ollut jo pitkään huonossa maalissa. Viitapuulle vaan terveisiä että jos ovi on ulko-ovi, niin kyllä sen pitäisi sään vaihteluitakin kestää. Isännältä kysäisin voisinko maalata sen ja vastaus oli ettei se siitä ainakaan huonommaksi mene.
Väri on tumma harmaa, ruskean harmaa, ei sininen, vaikka kuvassa jotenkin sinertää. Jäärääs jännittään joudutaanko ensi talvena menemään ovikaupoille. Viitapuun ovi se ei tule olemaan.
Kävipä mun suuni lakkaamatta! Toivottavasti jaksoitte seurata tekemisiäni. Huomenna taas töihin ja vasta kahden viikon päästä seuraavan kerran Viltsuun.
Rattoisaa loppuiltaa ja laittakaa nyt ihmeessä joku merkki käynnistänne. Tää on niin tylsää kirjoitella itsekseen.
Vointeja!
