Kotoisaa ja lämpöistä

Nyt sen aika tuli!

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut ja haaveillut tilkkupeiton ompelusta.

Nyt kun Villa Mariassa syksy alkaa painaa päälle, niin sen myötä puuhastelu siellä vähenee ja aikaa jää ompeluksille.

Viime viikonloppuna aloitin valkoisten huppujen teon punaisiin nojatuoleihin, joista kesällä laitoin kuvan.  Mutta hupuista sitten tuonnempana, kun saan ne valmiiksi.

Nyt siis kääräisin hihani ja aloin uusiin hommiin.

Ylempänä ensimmäinen torkkupeittoni vielä vaiheessa, ilman ulkoreunan kanttausta.

No niin, nyt peitto on valmis.  Pellava toisella puolella, vanu välissä ja kokoa tällä torkkupeitolla on 110x140.

Sitten uusi alulle

 

Hiukan eri sävyjä tulossa, kuitenkin utuinen tunnelma jatkuu.

Näihin tunnelmiin...

Rattoisaa lauantai-iltaa kaikille Villa Marian matkassa kulkeville!
- P -

Viikonloppu

 

Siinähän se taas hurahti.

Ulkohommia.  Alustan siivousta.  Kukkapurkkien pesua talvivarastoon.  Ruohonleikkuuta ehkäpä viimeisiä kertoja tälle kesälle. 

Makaronilaatikko uunista ulos ja mustikkapiirakka tilalle.  Naapurit maistamaan.  Pikkupojatkin siihen tulla tupsahti päivähoitoon.  Ihan hyvä juttu, kun ei viikolla olla juurikaan nähty.

Nyt salissa alkaa olla viihtyisämpää ja lämpimämmän näköistä, kun vihdoin viimein sain pellavaverhot ja tangot paikoilleen kaikkiin kuuteen ikkunaan.  Ja pisteeksi iin päälle vielä jokaiseen ikkunaan harmaa rottinkisydän roikkumaan.

 

-P-

Fenamon comp.nro 4

Noin lukee pyöreässä pahvirasiassa, joka on hyllyllä ensimmäinen vasemmalta.  Samaisessa rasiassa on myös teksti "Kotkan uusi apteekki"  -  Onko mukamas Arttu käynyt Kotkassa?
-Sinisessä korkeassa lukee "1-3 ruokalusikallista ½-1 tuntia ennen ateriaa"  -  varmaan vatta ollut prutkulla.
-Vaalea pahviloota "Kompressinestejauhe"  -  jaa-a, ei ota selvää onko ollut hyvvää vai pahhaa
-pari vanhaa partapeiliä, jotka sittemmin löysivät paikkansa makkarin seinältä Laineen vanhan emännän yöpuvun vierestä, siitä missä oli jo ennestään vanha peili, jolla piirrettiin elokuvakulmat ;)
-Arttun invamopon kilpi
-hylly kirpparilta 10,00 euroa, eikä tarvinnut tehdä sille mitään

Mööplausta

Tässä näkymä salin muurin kyljestä keittiöön.

Pöydällä juuri synttärilahjaksi saamani hieno kannellinen liemikulho ja liinana ikivanha pellavainen pitsilakana.

Kopallinen kynttilöitä odottelee jo syksyn hämyisiä iltoja.

Salin sekamelska

Pikkuhiljaa hommat alkaa olla siinä vaiheessa, että ehtii katsella ja sisustaa salia, joka on kesän ajan jäänyt "poikapuolen" asemaan.  Toki käytetty sitä on koko kesän ajan, mutta vielä viime viikolla salin lattialla parraalla paikalla oli siimaleikkuri.  Nyt se vihdoin viimein jouti varastoon ja muutenkin aloin tyttäreni avustuksella järkkäillä tavaroita ja roudata osan huonekaluistakin pois.

...ja sitä tavaraa oli....

...hiukan klaarattu...

...edelleen liikaa...

 

No nyt alkaa näyttää seesteiseltä.  Verhot puuttuu edelleen osasta ikkunoita, mutta eiköhän nekin lähipäivinä paikoilleen saada.

Seinävaatteet ja tyynyt ovat äitini tekemiä.  Pohjakankaat kudottu kangaspuilla itse kerityistä ja kehrätyistä langoista.  Kirjailulangat myöskin kotolampaan villoista ja  värjätty jokirannassa kasveilla.  Huh-húh!  Värjäämiseen äitini järjesti oikein kursseja kylän naisille ja taisi siinä muutama ulkopaikkakuntalainenkin olla mukana.

 

Päästävedettävä sänky vanhoja peruja.  Helppo siihen on matkamiehen kallistaa päänsä.

 

 

 

"Yön tullen minä seison portailla kuuntelemassa, tähdet parveilevat puutarhassa  ja minä seison pimeässä.  -Kuule, tähti putosi helähtäen!  Älä astu ruohikolle paljain jaloin:  puutarhasi on sirpaleita täynnä"

 

h Y V ä Ä   y Ö t Ä !

Nämä puuttui

Kuinka ollakkaan ihan vaan poikkesin lempikirppikselleni...

Löytyi tämä ihastuttava vanha alumiininen vesikuuppa löylynheittoon kolmella eurolla.

Tuli lapsuus mieleen.  Sauna jokirannassa.  Talvella ei tehty polkua.  Isä laitto huopikkaat jalkaan ja astui aina vanhoihin jalanjälkiin.  Minut kääräistiin vilttiin ja isä kantoi sylissään.  Oli jo täysi pimeys, mutta äiti väänsi katkasijasta "taka valot".  Taivas oli täynnä tähtiä ja lumi narskui.  Isä oli voimakas.

Saunassa vanha sinkitty peltipunkka, tosin meilläpäin sitä kutsuttiin paljuksi.  Sellainen jonka toinen pääty oli toista korkeampi ja siinä korkeammassa päässä oli pyöreä kahva.

Siihen isä tai äiti teki veden ja oli kiva polskutella.  Vuosien saatossa palju alkoi vuotaa  -  mutta ei hätää, isä paikkasi sen kätevästi jollakin kitillä ja siinä samaisessa paljussa kylvetettiin vielä pikkusiskokin.

Ei voi olla totta!  "Ennen pantiin mirri multaan, nyt se pannaan Suvikultaan"  mainosti vanha mainos margariiniä.  Näillä pystyy sitä Suvikultaa sulattamaan.  Pari euroa kappale ja sopivat emali-astia-kokoelmaani kuin sialle ottatukka.  Näette koko kokoelman myöhemmin.  Tulette hämmästymään! :)

-P- 

Keinussa kesällä kerran

Tässä vielä aurinko antaa viimeisiä kesän lämpimiä säteitä pihapiiriimme.  

Apinakiikku omenapuun oksalla oli kovassa käytössä kesän ajan aina kun pikkupojat tulivat huvilalle.

Nyt alkaa tuntua siltä että kesästä on vain kaunis muisto.

Harakanpesä

Piti harakka puhetta vierailleen:
"Tilapäinen ihan on pesä,
- älä putoa varis!  -tein kiireeseen...
mut annas kun on kesä
niin vannon kartano korskehin
hyvät herrat, tässä löytään
ei metsässä mointa, sen näättekin!
Hoi muori pötyä pöytään!"

Mut ennenkuin harakka huomaskaan
jo putos syksyn lehti
ja kesken hurskaita aikeitaan
se itsekkin kuolla ehti.

Älä hymyile, tarina totta on!
Pian ohi on päivät kesän.
Moni aikoi ja aikoi kartanon -
sai valmiiks harakan pesän!

-  Lauri Pohjanpää -

Sillälailla!