Muistan sen lapsuudestani.
Sen jalat oli vaalean vihreät. Istuin tumman punainen.
Paikoin maali oli lohkeillut
ja silloin pilkotti joku kellertävä.
Jalkojen ulkoreunat oli myös maalattu pikkutarkasti punaisella.
Tein sen ääressä koululäksyni ja äiti keitti pernasoppaa.
Ajat muuttui ja äiti maalasi kaikki siniseksi. Jalkojen ulkoreuna tälläkertaa valkoiseksi. Miranolilla.
Sininen väri ei minua miellyttänyt, joten pakersin välikäsityönä kuumailmapuhaltimen ja skrapan kanssa.
Myös pöytä oli putsattava. Jossakin välissä äitini oli maalannut sen kokonaan ruskeaksi.
Aikansa kutakin, sano piika kun kissalla pöytää pyyhki.
Minun käsittelyssäni pirttikalustosta tuli valkoinen.
Siinä se nyt salissa seisoo komeenansa.
Aika näyttää vieläkö se joskus vaihtaa väriään.
Tänään käytiin lämmittämässä muureja
ja virittämässä hiirenkräpsät.
Saas nähdä tuleeko
tänä syksynä saalista. Toivottavasti ei.
Huomenna melkoiset juhlat tiedossa.
Jäärääs jännittään.
*****Vointeja*****
-p-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti