Kaikki oli hetken hyrskyn myrskyn

Tyttäreni poikkesi.   Manasin hänelle meidän rumaa ruskeaa sohvaa ja ehdotin että lumoon sen valkoiseksi uusilla päällisillä tai sitten ostan kokonaan uuden sohvan.

Kuinka ollakkaan alettiin rymsteerata. Jee!!!! Ihan parasta. Tytär on siinä hommassa parrain. Sanoo kyllä mulle että meillä on mukava rymsteerata kun mulle käy kaikki :)

Tyttären ehdotus oli että vaihdetaan kokonaan tv-huoneen ja makkarin käyttötarkoitukset päittäin. Epäröin hetken ja sanoin sitten että kait sillai saa omassa talossaan tehdä.

Makkari tyhjennettiin, lattia luututtiin ja sitten sinne kannettiin se  ruskea sohva. Eteisestä lainattiin tumma perintöpiironki tv:n alle, matto lattiaan ja äkkiä kynttilä palaan ruskealle pikkupöydälle.

Voi taivahan talikynttilät!  Perfekta!
Ainoo huolenaihe miten saadaan ukko sopeutumaan uuteen tv:n katselupaikkaan. Sillai kai ;)

Homma jatkuu...

Eteiseen siirrettiin valkoinen ei-perintöpiironki  (ikea) ompeluhuoneesta.

Tässä meidän uusi makkari. Olen aivan myyty.   Kyllä tytär osaa. Kiitos hänelle♡

Niin rauhallista ja seesteistä.

Löytyi myös ihan uusi kuvakulma uudesta makkarista olohuoneeseen.

Kyllä nyt kelpaa ottaa Uusi Vuosi vastaan ihan uusissa 'raameissa'.

Ja sitten huumoria: "Mummu sano papalle että jännittää kun vaihdettiin kahvimerkkiä".

Meillä sanotaan nyt että jännittää kun vaihdettiin huoneita ja vielä lisäksi sängyssä nukkumapuolia. Mä en kestä ;)

Kyllä kannattaa rymsteerata. Kokeilkaa tai kutsukaa tyttäreni paikalle.

Näihin tunnelmiin
♡:lla P

Hyvää joulupäivää

Jouluaatto on takana päin. Saimme viettää sen täällä meillä lasten perheiden kanssa.  Ihanaa!  Vilinää ja vilskettä riitti. Lapset olivat iltapäivästi jo varsin levottomia. Ruoka ei oikein tahtonut maistua ja 'ei ollut mitään tekemistä'. Sitten yhtäkkiä alkoi kuulua kopinaa ja sieltä se Joulupukki tulla tupsahti tupahan. Ja voi sitä lahjojen määrää!! Kyllä oli lapset ja aikuisetkin olleet kilttejä. Lahjoja oli ihan valtavasti.

Alkuun yritettiin pitää rotia lahjojen avaamisessa, että edes jotenkin pysyttäisiin selvillä kuka mitäkin keneltä sai, sillä eihän Joulupukki yksin pysty kaikkia haltsaamaan. Tilanne kuitenkin pikku hiljaa riistäytyi käsistä ja hetken oli joulupaperia ja narua ilmassa....



Minä sain lapsiltani hienon, upean, kauniin, valkoisen kellon. Oho! Kylläpä olin ollut kiltti.

Meille oli myös aattona ilmestynyt joulukärpänen. Pökkyrässä ja tokkurassa se oli, mutta teki kuitenkin joitakin lentoja.

En sitten huomannut seurata mihin koko kärpänen sitten loppujen lopuksi hävisi.

Tuure päivysti rauhallisesti koko aaton puusohvalla. Vähän sitä hymyilytti pikkuplikkojen kikatus ja pikku-Elsan oppima uusi sana jota ahkerasti toisteli: SIKA.

♡ Näihin kuviin, näihin tunnelmiin ♡

Oikein Ihanaa ja Rauhallista joulun jatkoa teille

Ihanaiset Villa Marian

matkassa kulkevat.

♡:lla P

Pitkästä aikaa

Heippa. Enpä osaa sanoa mihin aika on huvennut kun viimeisin blogipäivitys on lokakuun lopulta. Ulkona on kiva pikkupakkanen jota on kyllä odotettukin.

Pakkanen oli tehnyt terassimme ikkunaan jääkukkia. Epätodellisen näköistä mutta totta. Vanha rautasänky värjöttelee ilman peitteitä viluisen näköisenä.

Keittiössä on lämmin tunnelma. Rauhallinen aamun hetki. Tänään on piparinleipomispäivä ja lapsenlapset tulevat yökylään.

Viime viikolla sain valmiiksi tämän jouluporsaan. Mielestäni se onnistui varsin hyvin.  Ainakin on ihan näköinen. Nokikolari kävi eilen ja sen käynnin jälkeen on ihan pakko siivota ulkosauna lattiasta kattoon. Suoritin sen homman eilen illalla ja tulipahan siinä tehtyä joulusiivo samalla.

Nyt ylös ulos ja lenkille. Ilma on kun morsian.

Heippatirallaa ja kommentoikaa niin mullekkin tulisi uutta puhtia blogin päivitykseen.

♡:lla Villa Marian emäntä

Syyspuuhia

Kuvat on parin viikon takaa. Paatti vedettiin maihin, pestiin ja käännettiin ylösalaisin.

Aamukahvipaikkamme kalusteet vietiin myöskin talvelta suojaan. Järvi oli tyyni ja peilasi kauniisti rannan puita pinnassaan.

Tätä portaiden rinnettä on keväällä tarkoitus myös loiventaa siten että ruohonleikkurilla pääsee hurauttamaan alas. Tehdään sitten samalla kun maisemoidaan rantaa ruoppauksen jäljiltä.

Nurmikko on vielä väkevän vihreä. Pystyyn jätetyt kuusenrungot odottavat ideaansa. Mitähän niistä vielä taiotaan?

Tänään piipahdettiin Viltsussa ja saatiin yksi hiirulainen saunalta saaliiksi. Vessaan laitettiin patteri päälle ja vesiputkeen myöskin  lämmitin. Kaikki Mårbackat on nyt kellarissa säilössä. Katsotaan keväällä mitä niille kuuluu.
Haravoida vielä voisi jos muuten viitsii mutta katsotaan ehtiikö talvi ennen haravaa.

Huomenna taas arki jatkuu. Pitäkäähän itsenne lämpimillä ja nauttikaa glögiä villasukat jalassa.

Syysterveisin Villa Marian emäntä.

Ai niin, askartelinhan minä muutama päivä sitten jotakin....

Löysin Viltsusta vanhan kannettoman kirjan. Irrotin siitä sivuja ja liotin niitä vahvassa teevedessä vaikka ne olivat muutenkin jo kellastuneita.  Annoin sivujen kuivua ja sitten aloin niitä 'työstää'.  Aloin tehdä siis viirinauhaa. Leikkasin viisi viiriä ja sitten toiset viisi jotka olivat noin sentin matalempia kuin ekat.  Liimasin korkeamman ja matalemman toisiinsa. Yläreunaan jäi siis se ylimääräinen sentti.
Sitten levitin liimaa viirin yläosaankin (siihen sentin kaistaleelle) ja laitoin juuttinarun taitekohtaan ja käänsin sentin heplan viirin päälle niin että naru jäi väliin. Varmistin vielä pienellä nitojalla molemmat reunat. Silmämääräisesti jätin väliä viireille noin 20 cm. Lopuksi 'kiparsin'viirejä terävästä kärjestä että ne näyttäisivät hieman vanhahkoilta ja aikaa nähneiltä.  Tällainen siitä sitten tuli.

Loman jälkeen

Viikko Kreikassa on takana. Lämpöä riitti, meren aaltoja ja hyvää ruokaa, mutta paras matka on kotimatka. Ihana nähdä lapset ja lasten lapset. ♡
Työviikko jäi lyhyeksi ja nyt ollaan taas täällä Viltsussa. Ulkohommia häärätty, niitä joita olemme siirtäneet, mutta nyt ne on lähes kaikki tehty tänään. Antaa syksyn ja talven tulla.

Aamupäivällä arska paistoi makkariin ja nappasin muutaman kuvan. Ison vitriinikaapin päällä nököttää hatturasiat sievässä rivissä.

Ulkona näyttää vielä kesäiseltä vaikka takin jo tarvitseekin.

Kattokruunu oli meillä lapsuudenkodissani "vieraskamarissa". Nyt se palvelee täällä Viltsussa. Ruskea peilipiironki on aarteeni. Äitin peruja.

7/2014 Mökki-lehdessä oli juttu meidän mökistämme, huvilasta. Hieno kokemus kaiken kaikkiaan ja saan olla ylpeä itsestäni että minuun otettiin yhteyttä näissä asioissa. Tänä keväänä homma sai jatkoa kun kuvaaja ja jutun kirjoittaja kävi uudelleen meillä. Olin aivan hohteessa!  Keväällä ilmestyy järvenranta-mökeistä kirja ja toivotaan että Villa Maria on päässyt siihen. Jäärääs jännittään! Nyt rantasauna kutsuu ja kylmä ohrapirtelö. Heippatirallaa!


♡:lla P

Lauantai-aamu

Valkeni sumuisena. Näytti siltä ettei tästä päivä muuksi muutu. Mutta kas, yhtäkkiä alkoi paistaa. Nappasin taas kuistilta kuvan kun siellä on niin valoisaa.

Mårbackat jaksaa vielä kukkia. Taidan viedä ne ensi talveksi kellariin talvehtimaan. Kävi kuijja kävi.

Tämä Taavi nojailee bakeliittiseen valokatkaisimeen. Huomasin että meillähän on niitä ihan luonnostaan täällä Viltsussa ja hyvin toimii.

Taaville on kärpänen tehnyt pisamia 😊

Tallilyhdyt kuistin yläikkunassa antaa  valoa syksyn pimeyteen. Muutama homma ulkona pitäisi saattaa päätökseen mutta katsotaan nyt...

Mukavaa lauantaipäivän jatkoa teille ihanaiset Villa Marian matkassa kulkevat.

♡:lla p

Viikonloppu Viltsussa

Ei tää kaappi oikeesti ole vinossa. Yritin vain niin kovasti kuvata kaapin päähän kiinnittämiäni naulakoita ja sitten samalla tästä keittiön seinästä repimiäni tapeteita, joista valmistin viirinauhan. Niitä oli seitsemää plaatua ja väliin laitoin aina neutraalin harmahtavan kartongin. Hyvä tuli ja tapetit on nyt kaikkien katseltavissa.

Onhan tässä taas tätä härpäkkää mutta kun kerran tykkää tavarasta ja tavaran hankinnasta niin ei voi mitään. Pitää jossain vaiheessa alkaa raakkaamaan. Ei nyt.

Naulakot tuli vähän vikapaikkaan. Olin suunnitellut ne rakojen kohdalle mutten tiedä mikä tuli kun olin kaksi jo kiinnittänyt ja vasta sitten huomasin. Siinä ne nyt joka tapauksessa ovat. Ulkona piti tehdä vielä yksi pikku homma tänä viikonloppuna mutta ei viitsi kun sataa. Katsotaan ensi viikonloppuna. Kivat teille ja kommentoikaa.

♡:lla P

Salmiakki on muotia

Pitihän sitä minunkin sitten saada omat salmiakit. Viikko sitten kerroin saaneeni 'huikeen idiksen'. Tänään sen sitten toteutin heti kun ukko hilppas kaupunkiin.

Sanomalehdestä muotti. Maalarinteipillä kaapin oveen hiukan kiinni ja sitten teipit muotin ulkoreunaan. Suti, tela? Ei kun karhunkielen superlonipuoli ja sitten tupsuttamaan.

Heti kun maali hiukan kuivahti niin teipit kiiruusti pois että näki millainen tuli.
Ja tulihan siitä.

Nyt kaupunkiin. Huomenna taas sorvin ääreen. Vointeja teille ihanaiset Villa Marian matkassa kulkevat. Laittakaahan kommenttia mitä olette hääräilleet.

Ja tähän loppuun kevennykseksi vanha kahvimainos: "Päätä päiväsi Costaricalla"


♡:lla P

Aamun aurinko

Taas Vitsussa yhden väliin jääneen viikonlopun jälkeen. Kyllä tänne aina vaan riemulla tulee vaikka mies väittää muuta. Aamun aurinko pilkisti salin laseista sisään ja nappasin heti muutaman kuvan. Sitten lähdettiin Poriin kirppiskierrokselle. Jotain pientä tarttui mukaan, niin kuin aina tarttuu. Kalustemaaliakin tuli ostettua kun sain valtavan idiksen ukko puristelee taas päätään. Tänään olisi omalla kylällä possujuhlat mutta eipä jaksa lähteä. Kylässä hyvä mutta kotona paras.

Heippatirallaa ja vointeja sinne blogin toiselle puolelle.
♡
-p-

Elokuun viikonloppu

Eilen lauantaina vietettiin pihakirppispäivää kotona.

Ilma oli surkea. Ennen aamuyhdeksää sade alkoi, eikä

loppua näkynyt koko päivänä.Onneksi omistaa ison terassin

johon tavarat mahtuivat.

Ihmisiä poikkesi säästä huolimatta ihan kivasti ja kauppaakin tehtiin.

Tänään lähdin Viltsussa käymään ja poikkesin kesäkirppikselle matkalla.

No pakkohan sieltä oli ostos tehdä kun edellisen päivän tili poltti taskussa.

50 litran lasipullo. Ukko-kulta taas kerran puristeli päätään kun kannoin ostostani autoa kohti. Tein tyynen rauhallisesti pullolle tilan takapenkille ja laitoin sen turvavyöllä kiinni.

"Siittäs sait lipan lakkiis!"

Kaippa sen talveksi vien kotiin mutta antaa nyt olla syksyn pimeet Viltsussa.

Tungin valosarjan pullon sisään ja se saa nyt sulostuttaa syksyiltojamme.

Ulkona ukkostaa.

Viikon päästä tullaan taas viikonlopun viettoon tänne ja lämmityspuut on jo valmiina muurin kyljessä odottamassa. Kaippa se lämmityskausi nyt sitten alkaa.

Vointeja kaikille ja nauttikaa elokuun kuutamoisista.

♡

-p-

Pihakirppistä ootellessa

Meillä on tulevana lauantaina naapureiden kanssa pihakirppistapahtuma.

Toivotaan hyvää säätä ja paljon ihmisiä.

Tavaraa on laidasta laitaan. Uutta ja vanhaa, lainattua ja saatua.

Sopii poiketa. Tervetuloa!

Olemme muutenkin viikonlopun kotona, joten laitoin hieman kotiterassille syystunnelmaa.

Ulkovalot ja pari krysantteemia.
Näillä mennään elokuun tummuviin kuutamoiltoihin.

Nähdään meidän pihakirppiksellä!
-p-

Maalaushommia

Toiveilla on tapana toteutua, olen sitä mieltä. Ainakin minulle on käynyt muutaman kerran niin. Aikoinaan laitoin Toriin vahdin kristallikruunusta ja kyllä siinä niin vain kävi, että haluamani kruunun hinta tipahti viidestä sadasta sataseen. Silloin tämä plikka otti auton alleen ja huristeli Hämeenkyröön noutamaan kruunun.

Viime talvena selailin taasen Torin ilmoituksia ja bongasin pitkään haaveilemani laatikollisen vanhan keittiön pöydän. Sellaisen jonka laatikkoon voisi laittaa sokerikipon, niin kuin Signe aikoinaan teki.

Surkeessa räntäsateessa ja pimeässä lähdin sitten Kankaanpäähän kaupoille. Varmistin vielä lähteissä että pöytä on tallella ja hinta sovittu 30,00. Niin siinä sitten kävi että tulin kotiin pöydän ja renginkaapin kanssa. Aloitin vanhan maalin poistolla, koska sitä oli tosi paksu kerros.

Olishan se tällaisenakin ollut aika magee, mutta olin päättänyt maalata sen valkoiseksi.

Peräkärryssä oli hyvä maalata.

Vetimiksi kekkasin kauan sitten kirpparilta ostamani messinkiset vetimet, jotka eivät olleet vielä löytäneet paikkaansa. (Vielä jäi kaksi.)
Siinä ne nyt sitten on. Niin kun kaksi marjaa. Olen ihan pyörryksissä kun ihailen näitä.♡
Valkoinen vanerinen matkalaukku on myöskin kirpparihankinta ja aivan oivallinen ruokailuvälineille. Passelin kokoinen.

  

Maalasin matkalaukun vielä tänään viime töikseni kalkkimaalilla, kun se oli niin omituisesti sudittu. Tässä se on vielä ilman kalkkimaalipintaa.

Ai niin.  Heilutinhan minä viime viikolla kotonakin sutia. Ulkosaunamme ovi on ollut jo pitkään huonossa maalissa. Viitapuulle vaan terveisiä että jos ovi on ulko-ovi, niin kyllä sen pitäisi sään vaihteluitakin kestää. Isännältä kysäisin voisinko maalata sen ja vastaus oli ettei se siitä ainakaan huonommaksi mene.

Väri on tumma harmaa, ruskean harmaa, ei sininen, vaikka kuvassa jotenkin sinertää. Jäärääs jännittään joudutaanko ensi talvena menemään ovikaupoille. Viitapuun ovi se ei tule olemaan.

Kävipä mun suuni lakkaamatta! Toivottavasti jaksoitte seurata tekemisiäni. Huomenna taas töihin ja vasta kahden viikon päästä seuraavan kerran Viltsuun.

Rattoisaa loppuiltaa ja laittakaa nyt ihmeessä joku merkki käynnistänne. Tää on niin tylsää kirjoitella itsekseen.
Vointeja!