Kesä aluillaan koska sireeni kukkii salin ikkunan takana.
Voi kuinka olen ollut jo monta vuotta rakastunut pellavaan. Siinä on jotakin niin rauhoittavaa. Väri, sen pinta, rouheus ja miten se vain paranee käytössä. Rakastan.
Pikkupöydän tarjottimella kirpparilta ostamani viskilasit ja lasikorkkinen pullo. Samalta reissulta pari virkattua pitsiliinaa ja rintakrossi.
Katseenvangitsijana vanha emalikattila. Kevättä rinnassa ja tasetti kukkii.
"Etsin kunnes löydän sun"
Kyllä Tori on vaan niin hyvä kauppapaikka kun tällaisenkin aarteen sieltä löysin.
En vaan lakkaa sitä ihailemasta. Toivotaan että tulevana kesänä saan siihen oikein valonkin. Isännän sanoin vaikeus on vain siinä että huonekalujen paikka vaihtuu salissa sen verran taajaan, etten ole vielä päättänyt mihin kohtaan uskallan kruunun "naulita".
Tässä viime kevät sen verran aluillaan, että saunan nurkalla olleet suuret kuuset on nurissa.
Tämä kuva on ehdottomasti yksi lemppareistani. On vaan niin rauhoittavaa katsella näitä värejä. Järveä.
Niin kuin nukkuvaa lasta tai takkatulta.
Tervetulotoivotus kannonnokassa Villa Marian vierailijoille. Ei paha.
Helmikuu vaihtuu pian maaliskuuhun ja Villa Marian kevät alkaa olla totta.
Ensimmäiset viikonloput ihanassa kesäpaikassamme. Puuhastelut, lämmitykset, vedenkannot. Ne on ihan pian totta. Vedän syvään henkeä, suljen silmät, palaan viime kesän muistoihin ja hymyilen.
Olen onnellinen, tässä ja nyt.
"Onnellinen se joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu,
vaan iloitsee siitä mitä hänellä on."
Voikaa hyvin.
-p-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti