Puuhellan muistan jo lapsuudenkodistani. Se tosin ei ollut tällainen Kotiliesi kuin Villamariassa. Kuitenkin samanlainen pikkunen pesä, johon haettiin liiteristä niitä hellipuita. Se oli tärkee virka kun äiti niitä pyysi hakemaan ja osasin tuoda ihan oikeita sylillisen. Ei siinä enempää kaikistellen tarvittukaan.
Mutta piti kertomani tästä päivästä.
Puuhellan palomuurissa on räppänä, jonka roikkuvista ketjuista oikealla tavalla nyppäämällä räppänä aukeaa ja sitten päin vastoin sulkeutuu. Avasimme räppänän ja näytti ensin siltä, että rasvoittunutta pölyä siellä vain on. Onneksi kuitenkin haimme hanskat käteen.
Toinen alkoi kauhoa kädellä, toisen pitäessä vanhaa uuninsuupelliä alla. Voi kauheeta!
Multaa ja risuja kahden lapiollisen verran. Ei voinut olla muu kuin naakanpesä.
Toivotaan että veto paranee. Nokisutarikin on tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti