Sillon kun oltiin mukuloita
nin paketoittin veljelleni aina
sen oman virsikirjan joululahjaks.
Se oli helppo paketoira ja aina saatavilla.
Sitten kun meitistä tuli isompia
nin perinne jatku.
Tapanina kun mentiin kotio,
nin minä ja veljeni vaihroimme paketit.
Veli sai taas virsikirjansa ja minä sitten jottain
yllättävää vastalahjaks.
Sitten tuli välivuosi, että virsikirja oli jäänyt veljelle.
Löysin kirpputorilta loistavan
vanhan pokasahan. Siinä oli narut ja kaikki.
Täyrellinen lahja.
Veljeni oli mielestäni yllättyny ja hämillänsä hianosta lahjasta,
tai sitten hänesä on elokuva-mailma menettänyt paljon.
Seuraavana vuonna sain veljeltä painavan,
vanhan, hellalla lämmitettävän silitysrauran.
Oi että!
Tänä jouluna veli veti jalat alta!!
Aivan täydellinen silityslauta. Semmonen kun meillä kotona oli,
mutta tässä ei ole päällysteitä.
Joku on ajatellut maalata sen valkoiseksi,
mutta onkin tullut toisiin ajatuksiin
puolivälissä jalkoja.
Nyt se koristaa olohuonettamme .
Näihin tunnelmiin ja mukavaa alkavaa viikkoa toivotellen
Villa Marian emäntä
-p-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti