Vihdoinkin tuli se päivä kun sain kruunun. Pikkuplikkana haaveilin prinsessan kruunusta. Nyt isompana se vaihtui vähän krouvimpaan. Joulutervehdyksenä tulleessa kukkalaitteessa kasvoi kuin varkain muratti. Hmmm...nyt kruunukaupoille...
Muratti oli aivan innoissaan, kun kuuli pääsevänsä "aitiopaikalle". No, ei se ollut ainoa kotimme viherkasveista, joka pääsi uusiin multiin.
Tässä se sai seuralaisekseen vanhassa kakkuvuuassa tönöttävän kynttilän ja pikkuisen valurautaisen enkelin.
Kynttilä lepatti innoissaan..
"Ystävät ovat kuin hiljaisia enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloilleen silloin kun siipemme unohtavat miten lennetään."
-p-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti