Signen kammarissa

No-niin!  Tässä on Signen kammari ennen ja jälkeen rempan.  Tapeetit on entiset.  Lattiasta levyt poistettu ja esille tulleet lankut ja jalkalistat maalattu.

Tässä kuvassa on paljon nostalgiaa.  Kuvan yläreunasta näkyy pikkuriikkisen vanhaa sähkötaulua, joka ei ole enää käytössä.  Se on vaan siihen jätetty muistoksi menneiltä ajoilta ja taitava tapettimies on sen sievästi kiertänyt.  Laineen emännän vanha yöhame, yöpuku, tai millä nimellä nyt halutaankin kutsua, on paraatipaikalla roikkumassa vanhassa hengarissa jossa on lyijykynällä päiväys vuodelta -29.  Vanha mustaraaminen peili  -  hopeointi on pettänyt, mutta voin vain kuvitella miten sen edessä on hiilellä töherretty kulmakarvat....
Tarkkasilmäisin huomaa vielä yhden yksityiskohdan kuvasta.  Postikortti, jossa seisoo tyttö hieman lilahtavassa mekossa, vuodelta -31... "Lähetin tänään pyöräsi. Ilmoita kun olet saanut sen.  Sydänterveisin Jenny"

Hellinkulma

Aikaa on vierähtänyt reilu kaksi kuukautta ja Villamariassa asutaan jo täysillä kauniita kesäpäiviä.  Vielä on laittamista ja tavarat etsivät paikkojaan.Tässä näkee millainen muutos on hellinkulmassa tapahtunut.  Sähköhellalla juuri paistamani herkullinen piirakka.  Nam!

Vapaapäivä

Tulipahan sekin kokeiltua että onko näissä kukissa vielä sitä keltaista siitepölyä - niin kun sillon 40 vuotta sitten kotipihassa.  Oli.
Nenänpää keltaisena aloitin vapaapäivän vieton.  Laiskottaa ja kun aurinko alkoi paistaa kuumasti heti aamusta alkaen, ei voinut muuta kun ehdottaa, että kait keitetään kaffeet termariin ja lähdetään järvelle.  Ei kuitenkaan jaksettu soutaa saareen saakka, vaan parkkeerattiin vene kunnan rantaan ja hörpättiin ne kahvit.  Saatiin heti juttuseuraa, kun järven rantoja niittelevä vempain pysähtyi luoksemme ja ukko kaivoi myös termarinsa esille. 
Kiireetöntä jutustelua  -  ja niinhän se täytyy vapaapäivänä ollakkin.

Lehmusvanhus

Oi voi!  Pitkän harkinnan jälkeen tultiin siihen tulokseen että toisen näistä on lähdettävä.  Nimittäin lehmusvanhuksen.
Siinä ne ovat aina seisseet ja suojelleet taloa talven tuiskuilta ja pakkasen puhureilta. 

Oikean puoleinen jää vielä seurailemaan meidän touhujamme, ja antamaan varjoisan oleskelupaikan lehvistönsä suojista.

Keeppi

Signen kamarin ovipielestä löytyi hyvä paikka vanhalle keepille.    Se on ollut Villa Marian vanhan emännän käytössä.  Tai itse asiassa hyvin pienellä käytöllä sen kunnosta päätellen.  Ehkäpä vain  sunnuntaisin kirkkoreisussa.  Siinä on kirjailuun käytetty sen ajan paljetteja, helmiä ja sutsinauhaa.  Hienoa käsityötä!

Keepin alapuolella seisoo pesukomuutti, joka pitää sisällään vanhoja älppäreitä.  Jossakin vaiheessa viritän levarin ja alan kuunnella Mattia ja Teppoo..

   

Sain yks päivä mielestäni valtavan hyvän idean ja vedin tämän vanhan herätyskellon.  Hetken kuluttua huomasin ettei tainnutkaan olla parhaita ideoitani.  Tikutus oli kova.
No, hiukan toista päivää sitä kesti.

Ihana päivä

Juhannusaatto-aamu aukesi ihanan lämpimänä.  Aamupäivällä saapui tyttären perhe juhannuksen viettoon ja iltapäivällä lisää väkeä.
Päivän aikana käytiin eri kokoonpanoissa järvellä, kuka kalassa, kuka ih-hailemassa kaunista maisemaa ja nauttimassa lämmöstä.  Haukikin saatiin ja muutama pikkukala katiskalla.  Oli siinä taas kissalla suu naurussa.

Etukäteen olin itselleni luvannut, että juhannuksena ei töitä tehdä.  Eikä tehtykään.  Jos ei portaiden kiinnitystä laituriin lasketa.

Sain juuri aatonaattona salin puunattua puhtaaksi.  Vanhat nojatuolit hakkasin pölystä puhtaaksi ulkona.  Ja kyllä ne pöllysivätkin. 
Takana oleva kaappi on karaokekaappi, joten ei muuta kun pelit soimaan.

Juhannusaaton kattaus oli herkullinen.  Siikliä, kukkakaaligratiinia, salaattia ym.   Kyllä me syötiinkin.

Juhannus

Aurinkoista juhannusta kaikille Villa Marian matkassa kulkeville!

 Tämä plikka laittaa nyt tietokoneen kiinni ja palaa vasta kun kokko lakkaa savuttamasta.

- P -