Heippatirallaa pitkästä aikaa! Jäänyt vallan poikapuolen asemaan tämä blogikirjoittelu. Tuo Instagrami on niin helppo ja nopea, että sinne tulee nakattua kuvia melkein päivittäin. Käy muuten kurkkaamassa, olen siellä nimellä Vikkipee.
Kesä on saapunut myös kuistille. Pesin kuistin Puu-Tolulla, jonka tuoksuun olen rakastunut. Sitten viritin pestyn maton lattiaan (viritin-sana siksi, että mulla on rappusissa ne rautatangot ja lenkit joilla matto pysyy paikoillaan)
Sitten ei muuta kun ihailemaan ja nuuhkimaan.
Näkymä järvelle hivelee edelleen mieltä, vaikka sitä puhallettujen lasien läpi katsellaankin. Tänä kesänä on tarkoitus korjata ulkovuori päivänpuoleisesta päädystä ja samalla teettää päätyyn uudet ikkunat karmeineen. Toivotaan että saan mahdollisimman monta vanhaa ruutua irroitettua ehjänä, että saadaan ne uusiin pokiin.
Tänä kesänä saadaan toivon mukaan hyvä sato omenista, kun viime kesä jäi huonolle. Nyt oli sen päiväinen pörinä omppupuussa, suorastaan huumaava humina. Toin sisältä kirpparilta ostamani vihreän tuolin ulos ja taisin siihen sekunniksi istahtaa, kunnes taas muistin jonkin tekemättömän työn.
Ikeaan hurautin erään työpäiväni jälkeen ja ostin nämä ihastuttavat aurinkoenergialla toimivat lyhdyt. Valaisevat kuin majakat illan hämärtyessä. Kannattava ostos todella, oliko kympin kipale.
Sireeni kukki komeasti viikkoa ennen juhannusta. Tuoksu toi mieleen lapsuuden kesät. Kuumat kesäpäivät, mäkimansikat, leikit kellarinmäellä, makoilut ulkona viltillä ja kun äiti avasi keittiön ikkunan ja huusi syömään. Murokastiketta ja perunaa. Nam!
Näin se elämä kuljettaa. Kesäloma alkamassa tämän viikon jälkeen ja kaikenlaista olisi tarkoitus huvilalla puuhata. Vähän lomaillakkin ja rentoutua. Nähdä ja kutsua ystäviä kylään.
Toivotaan että ilmat paranee ja saadaan nauttia ihanasta loppukesästä. Nähdään!
💚:lla PP
